Ö-mappi
On tiettyjä ihmisiä, joiden kanssa haluaa olla tekemisissä. On ihmisiä, joita sietää ja joiden kanssa on järkevää olla tekemisissä. On niitä, joiden kanssa on työn vuoksi pakko olla tekemisissä, ja niitä, joiden kanssa ei tule olla tekemisissä lainkaan. Loput ovat ylimääräisiä. Näihin on helppo suhtautua ihmistyypin mukaan.
Mutta entäs ne väliinputoajat? Entäs ne, joilla ei ole minulle mitään positiivista annettavaa, mutta joiden kanssa tietää istuvansa samassa pöydässä säännöllisin väliajoin. Nämä ovat niitä sietämättömiä kaverinkavereita, jotka juovat liikaa voittamattomuusolutta ja käyvät "keskustelua" "elämän" "totuuksista". Nämä ovat niitä pikkuserkkuja, jotka kutsuvat juhliinsa voidakseen tiedustella suvun mustista lampaista juorutakseen asiat eteenpäin koko sukukunnalle. Nämä ovat ne entiset bestikset, joilla ei ole enää mitään kerrottavaa, ei mitään asiaa, mutta heistä on aina niin mukavaa nähdä sinut pitkästä aikaa ja "vaihtaa kuulumisia".
Tuollaisiin suhtautuminen on aina riskipeliä. Kaverinkavereita ei sovi parjata, sillä kaveri loukkaantuu. Tämä on ainoastaan sopivaa silloin, kun kaveri itse aloittaa puheenaiheen. Et myöskään voi vaihtaa pöytää viileän rauhallisesti kaverinkaverin saapuessa, sillä se olisi sanomattoman huonotapaista ja todennäköisesti aiheuttaisi ilkeän juoruvyyhdin. Kaikki mitä oikeastaan voit tehdä, on kiinnostuksen teeskentely. Kuuntelet huonoa huumoria/ilkeämielisiä piikkejä/örvellystä/pätemistä/tylsää jähmettynyt hymy kasvoillasi ja yrität pidättäytyä spontaanista alasimen täsmäpaiskonnasta.
Vältän sukukokouksia aina kun mahdollisuus suo. Joskus sukulaiset tosin sattuvat samaan tilaan kanssasi, jolloin saat kertoa omaa vertasi kantaville juoruakoille, että mikäs se vaarin tilanne nyt on (milloin ukko kupsahtaa, onko sillä testamentti?), mitä äiti puuhailee (kun eihän se ole töissäkään!) ja onko pikkuveli jo aloittaut yläasteen (kun nyt vaan ei tulisi saatananpalvojaa, niin kuin siskostansa). Sitten sitä saa seurata, kun tietyt ihmiset käyvät vaivihkaa päivittelemässä jokaisessa seurueessa "tuon haaran" häpeällisistä edesottamuksista.
Entiset bestikset ovat useimmiten vain masentavia. Silloin joskus, vuosia sitten, oli niin mukavaa, jaettiin ja koettiin kaikki yhdessä. Ja sitten ne yht'äkkiä hävittävät elämänsä kesäterasseille ja lastenhoitoon ja almanakkoihin. Ja sitten ne haluavat tietää, että mihinkäs kouluun sinä nyt pyritkään, vaikka ne ovat kysyneet sitä jo kahdella viime tapaamisella. Mutta ei niitä voi noin vain pois ajaa, ne ovat joskus olleet tärkeitä. Niiden menneiden, kauniiden asioiden muistoksi niitä on tavattava silloin tällöin. Sitäpaitsi, vannoimmehan olevamme ystäviä ikuisesti.
Ehkä nämä voisi kategorisoida "kaverinkaverit, pikkuserkut, ent.best." -lokeroon. Ö-mappi -ihmiset. Ne vain eivät katoa, niistä ei pääse eroon vaivatta ja kriiseittä ja ilman seuraamuksia. Ö-mappi ei lakkaa soittelemasta.
Mutta entäs ne väliinputoajat? Entäs ne, joilla ei ole minulle mitään positiivista annettavaa, mutta joiden kanssa tietää istuvansa samassa pöydässä säännöllisin väliajoin. Nämä ovat niitä sietämättömiä kaverinkavereita, jotka juovat liikaa voittamattomuusolutta ja käyvät "keskustelua" "elämän" "totuuksista". Nämä ovat niitä pikkuserkkuja, jotka kutsuvat juhliinsa voidakseen tiedustella suvun mustista lampaista juorutakseen asiat eteenpäin koko sukukunnalle. Nämä ovat ne entiset bestikset, joilla ei ole enää mitään kerrottavaa, ei mitään asiaa, mutta heistä on aina niin mukavaa nähdä sinut pitkästä aikaa ja "vaihtaa kuulumisia".
Tuollaisiin suhtautuminen on aina riskipeliä. Kaverinkavereita ei sovi parjata, sillä kaveri loukkaantuu. Tämä on ainoastaan sopivaa silloin, kun kaveri itse aloittaa puheenaiheen. Et myöskään voi vaihtaa pöytää viileän rauhallisesti kaverinkaverin saapuessa, sillä se olisi sanomattoman huonotapaista ja todennäköisesti aiheuttaisi ilkeän juoruvyyhdin. Kaikki mitä oikeastaan voit tehdä, on kiinnostuksen teeskentely. Kuuntelet huonoa huumoria/ilkeämielisiä piikkejä/örvellystä/pätemistä/tylsää jähmettynyt hymy kasvoillasi ja yrität pidättäytyä spontaanista alasimen täsmäpaiskonnasta.
Vältän sukukokouksia aina kun mahdollisuus suo. Joskus sukulaiset tosin sattuvat samaan tilaan kanssasi, jolloin saat kertoa omaa vertasi kantaville juoruakoille, että mikäs se vaarin tilanne nyt on (milloin ukko kupsahtaa, onko sillä testamentti?), mitä äiti puuhailee (kun eihän se ole töissäkään!) ja onko pikkuveli jo aloittaut yläasteen (kun nyt vaan ei tulisi saatananpalvojaa, niin kuin siskostansa). Sitten sitä saa seurata, kun tietyt ihmiset käyvät vaivihkaa päivittelemässä jokaisessa seurueessa "tuon haaran" häpeällisistä edesottamuksista.
Entiset bestikset ovat useimmiten vain masentavia. Silloin joskus, vuosia sitten, oli niin mukavaa, jaettiin ja koettiin kaikki yhdessä. Ja sitten ne yht'äkkiä hävittävät elämänsä kesäterasseille ja lastenhoitoon ja almanakkoihin. Ja sitten ne haluavat tietää, että mihinkäs kouluun sinä nyt pyritkään, vaikka ne ovat kysyneet sitä jo kahdella viime tapaamisella. Mutta ei niitä voi noin vain pois ajaa, ne ovat joskus olleet tärkeitä. Niiden menneiden, kauniiden asioiden muistoksi niitä on tavattava silloin tällöin. Sitäpaitsi, vannoimmehan olevamme ystäviä ikuisesti.
Ehkä nämä voisi kategorisoida "kaverinkaverit, pikkuserkut, ent.best." -lokeroon. Ö-mappi -ihmiset. Ne vain eivät katoa, niistä ei pääse eroon vaivatta ja kriiseittä ja ilman seuraamuksia. Ö-mappi ei lakkaa soittelemasta.
1 Comments:
At 2:19 PM,
Lady Lupinesque said…
Miten saa huomaamattomasti poistettua oman numeronsa jonkun muun sim-kortilta? Tarjoan tonnin.
Mitä kaljakavereihin tulee - - - olen sanomattoman huonotapainen. C'est promis.
Post a Comment
<< Home