Behold, for it is I.

Tänään sain kuulla, että minulla on valtaa.

Tarina kertoo, että olen häikäilemättömästi vedellyt verkostoni naruja kuin musta leski konsanaan, ja saatellut viattoman ihmisen karmeaan tuhoon. Pahantahtoisella, haarakkaalla kielelläni olen ohjaillut ja manipuloinut läheisiäni, maanitellut kunnallisia virastoja toteuttamaan tahtoni, painostanut itsensä Karman puolelleni vain nujertaakseni tämän kyyhkysparan. Yhden ainoan, vähäisen rikkomuksen tähden olen ajanut hänet nurkkaan korkeimman omatoimisesti. Mahtavalla, lähes jumalaisen jylhällä äänelläni olen huutanut "Puskii!" ja usuttanut verenhimoisimmista viranomaisista ja sadistisimmista sosiaalitädeistä koostuvan legioonani tämän yhden yksilön kimppuun ja vienyt häneltä kaiken. Viimeisimmillä voimillaan hän nostaa kituen kätensä ja osoittaa minua ilmiantaakseen henkisen murhaajansa.

Nauraessani kovaäänistä roistonauruani mietin, että mikäli minulla todella olisi moiset mahdollisuudet, tekisinkin niin.

Onneksi paha saa aina palkkansa. Nimittäin 580e ja lomakorvaukset elokuun 30. päivä.

Yleisön pyynnöstä.

Ihan samanlaisella asenteella sinäkin jaat omaa absoluuttista totuuttasi kuin nuo joita arvostelet. Aivan kuten itse tuskastelet sitä, etteivät he ymmärrä tieteellistä näkökulmaasi ja näe asioita "selkeästi" kuten sinä, samoin et itsekään kykene edes hetkeksi katsomaan asioita toiselta näkökulmalta. Tämä, katsos, ei ole lainkaan rakentavaa. Plus, että tahallinen provokaatiosi on aika läpinäkyvää. Tarkoituksesi ei selvästikään ole herättää mielekästä keskustelua, vaan yrittää litistää muita. Yrität myös näköjään tahallaan loukata, mikä on jo sinänsä infantiilia. On annettu jo aika paljon narua sinun suuntaasi, myöntämällä todellisuudet omiksi ja asioiksi, jotka toimivat henkilökohtaisesti. Kukaan meistä ei ole sellaisessa asemassa, että voi puuttua tai arvostella sitä, kenenkään kohdalla. Kaikenlainen asennoituminen tyyliin "minä olen oikeassa ja asia on näin ja ettekö te nyt vittu ymmärrä" on ala-arvoista, oli kyseessä mikä ajattelumalli hyvänsä. Se osoittaa kykenemättömyyttä asettua toisen kenkiin ja auttamatonta tunneliajattelua, eikä anna kenestäkään fiksua kuvaa.

Hammasten kiristelyä.

Mikä on, kun ei kuule, ei näe?
Miksi sokeat leikkaavat siivet näkeviltä?
Ei sovi kehua katsovansa kaleidoskooppiin,
siellä näkyy vain samat asiat moneen kertaan.

Yksi ei kuule, toinen ei näe, kolmas ei puhu.
Siinä ovat, eivät voi muutakaan.
Millä hinnalla te alastomat apinat olette valmiit rikkomaan,
vain nähdäksenne mitä on sisällä?

Sisällä vetää.
Pitääkö ovi sulkea, ennen kuin kukaan edes huomaa.
Yksi vilustunut pitää ovea auki,
kun sokeat kanat etsivät jyvää pakastuvasta maasta.

Ja mitä minä voin tehdä,
pyhän armeijan kenraali,
pieni aseenkantajarukka?
Odotan taas, että te ammutte ensin.

Ihmisten lokerointia, osa 3

Viimeiset kaksi vuotta olen viettänyt kera Metallipäiden, Rokkikukkojen ja Hevisikojen. Kuten kaikilla muillakin, myös tällä "skenellä" on tiettyjä säännönmukaisuuksia. Ellei nyt sääntöjä kuitenkaan, niin ainakin yhdistäviä tapoja ja piirteitä.

Tässä on joitakin niistä asioista jotka olen oppinut:

1. "Hevi on paskimmillaankin parasta". Heviä on kuunneltava. Todelliselle hevarille ei riitä enää ikivihreät joka listan orkesterit, kuten Black Sabbath tai Iron Maiden. Näitä vastaan ei toki voi rikkoa, mutta asiansa osaava kykenee nimeämään ainakin 113 metallibändiä, joista kukaan skenen ulkopuolella ei ole koskaan kuullutkaan. Näitä luovuuden kukkasia ovat esimerkiksi Anal Cunt, Metalucifer, Ninnghizhidda, Funeration, Psilocybe Larvae, Kyprian's Circle, Deathspawned Destroyer, Mörk Gryning, Lihamylly, Nunslaughter, Meshuggah, National Napalm Syndicate ja Örvelö.

2. "Olut on paskimmillankin parasta". Kaljaa on juotava. Jos tuopissa on röökintumppi, ei haittaa. Karhu on yleisesti hyväksytty merkki, mutta useimmiten kaikki käy, ja varsinkin se mikä on halpaa. Olutta voi juoda missä tahansa ja milloin vain, mikä on myös suotavaa. Syyt oluen juontiin ovat moninaisia. Kyseessä saattaa olla juhlimisen aihe (perinteisten lisäksi esimerkiksi keikka, levysopimuksen allekirjoittaminen, kirkosta eroaminen, Hitlerin koiran syntymäpäivä tai se, että vesi on märkää myös tänään), ankara vitutus (saattaa johtua työpaikan menetyksestä, hankaluuksista virkavallan kanssa, veloista, tyttöystävästä, yms. Hyvin yleistä on myös vittuuntuminen muiden huonoudesta ja typeryydestä suhteessa omaan parhauteen), sosiaalisuus (kun hevarit kerääntyvät joukolla, on myös olut läsnä, poikkeuksetta), tai sitten hevari vain katsoo ansainneensa kaljan (kalja on ansaittu esimerkiksi jos on ollut koko päivän töissä, jos on ollut koko viikon selvinpäin, vienyt roskat ulos, tiskannut, potkaissut pölyhattaraa tai käynyt kusella).

3. Yleistettynä ja kiteytettynä, natsit ovat vähintäänkin mielenkiintoisia, elleivät peräti fiksuja, filmaattisia, kivoja, kovia ja sexyjä. Jonkinlainen tuntemus WWII:sta on tarpeen hevareiden kanssa kommunikoidessa. Sen sijaan kaikki organisoitu uskonto on pahasta, sillä ne ovat kaikki täynnä väkivaltaisia, oman käden oikeuteen turvautuvia hurskastelijoita, jotka liitetään lapsena väkisin uskonnon piiriin ilman mahdollisuuttaa omaan päätökseen. Tämän aivopesun tuloksena he ovat kykenemättömiä ajattelemaan normaalisti ja sen sijaan uskovat käsittämättömään utopiaan, joka tulee vallitsemaan puhtaiden valtakunnassa sillä välin kun roskaväki palaa poroksi. Siis täysin ältsin siistien natsien vastakohta.

4. Hevarit ovat sopimattomien ilmausten mestareita. Näistä vilpittömästi humoristisista lausahduksista ei voi tosissaan loukkaantua kuin espoolainen kukkahattutäti, mutta niiden korvia punehduttavaa vaikutusta tahi poliittista epäkorrektiutta ei kukaan voi kiistää. Tässä muutamia helmiä:

"Hali Hitler!" tai "Hali Santa!" --> Tervehdys
"Kikkelinpaiskonta" --> Sukupuoliyhdyntä
"Asidonekropedofilus" --> Drinkki: koostuu jaloviinasta, kaakaojauhosta ja piimästä.

Sanoja voi keksiä vapaasti ujuttamalla sopiviin kohtiin vaikkapa "satanic", "nekro", "SS" yms. Alkuun pääsee vaikkapa muunnoksilla "SS-Market" tai "nekrofiilis".

5. Hevarit käyttäytyvät yleensä keskimääräistä paremmin. Vaikkei etiketti olisikaan täysin hallussa, "kiitos", "anteeksi" ja "saisinko" ovat tuttuja ilmauksia lähes jokaiselle hevarille. He arvostavat pieniäkin ystävällisyyden eleitä ja ne ovatkin siksi hyvin yleisiä. Hevareilla ei yleensä ole järin mittavasti rahaa, mutta vahvasta solidaarisuudesta johtuen jakavat kyllä vähästäänkin. Pullo kiertää, tupakkaa sopii polttaa ja yleisesti "kaikki mikä on pöydällä, on maksettu". Hevarit ovat hyviä kavereita, vaikka eivät aina muistaisikkaan nimeäsi.

Tutkimukset jatkuvat.

Olet. Ajatteletko?

Erään herran esittäessä väitteen, että Helsingin yliopiston teologinen tiedekunta tulisi lakkauttaa, totesin ettei teologiasta pääse eroon. Uskontoa ei ole mahdollista noin vain sysätä syrjään. Tähän herra totesi mahtavaan sävyyn, että "Kyllä MINÄ voin päästä teologiasta ja uskonnosta eroon milloin vain!", tai jotakin sinne päin. Niin, "minä".

Muuan toisella herralla on usein tapana närkästyä julkisen liikenteen aikatauluista. Kun tulisi vaihtaa yhdestä liikennevälineestä toiseen, onkin jälkimmäinen ehtinyt lähteä juuri minuuttia ennen ensimmäistä. Tämä on luonnollisesti huonoa suunnittelua liikennelaitokselta, sillä tällä pysäkillä ei ole sujuvaa vaihtomahdollisuutta. Niin, TÄLLÄ pysäkillä.

Ilmeisesti tällainen ajattelutapa on yleistä. Koska jokin asia ei sovi "minulle" tai koska "minä" en pidä jostakin, se on selvästi vähintäänkin turhaa, ellei jopa väärin ja vastenmielistä. Tämä itsetunnoton ja itsetuhoinen kansa on samaan aikaan myös itsekeskeistä. Se ei siltikään ole pelkästään egoismia, vaan myös suunnattoman rajoittunutta ajattelua. Monet ihmiset ovat kykenemättömiä ajattelemaan oman tai oman piirin ajattelumallin ulkopuolella. Ei muisteta, että kolikolla on kaksi puolta ja kuutiolla kuusi. Ei ymmärretä, miten joku voi jossain syödä koiran lihaa tai verhota vaimonsa kauttaaltaan burkhaan. Jossain joku venyttää kaulansa renkailla järjettömiin pituuksiin ja on kaunis. Toisaalla joku heittäytyy polvilleen palvomaan viinintekijää, joku toinen viiniä itseään. Kuka sanoo heidän olevan väärässä?

Tämä ei ole maailmanhalaus -päivitys. Päinvastoin.

Ihmiset voisivat edes silloin tällöin ns. ottaa päänsä pois takapuolestaan nähdäkseen suurempia kokonaisuuksia. Pitäisi ajatella laajemmin, abstraktimmin. Tiedättehän, viedä aivotyö sen oman navan kiertoradan ulkopuolelle. On hyvä olla tietoinen itsestään, mutta auttamattoman köyhää olla tiedostamatta ympäristöään. Me kaikki kuulumme valtavaan verkostoon, joka koostuu ihmisistä, säännöistä, tavoista, järjestelmistä ja ideologioista jotka kaikki vaativat oman osansa tapahtumista. Valitettavasti siitä useimmiten seuraa, että kaikilla ei voi olla kivaa yhtä aikaa.

En tarkoita, että ihmisen tulisi tyytyä osaansa. En tarkoita, ettei maailmaa voisi muuttaa. En tarkoita, ettei yksilöllä olisi merkitystä.

Tarkoitan vain, että muutkin näkemykset kuin omasi voivat olla täysin perusteltuja. Silloin tällöin tulee kävellä maili jonkun toisen kengissä ja yrittää ymmärtää minne ne ovat matkalla. Yhteiskuntarakenteita ja ideologioita ei ole suunniteltu pilaamaan sinun päivääsi, vaan pelastamaan kymmenen muun. Parempaa onnea huomenna.

Stephen King's Id

Id tahtoo. Se ymmärtää vain oman nautinnon ja on olemassa vain sen vuoksi. Se hallitsee ihmisen primitiivistä puolta. Ego järkeilee ja ohjaa Idiä sen tahtomisessa. Se edustaa ihmisen rationaalista puolta. Se kertoo mitä se voi saada ja mitä ei, se ymmärtää tekojen seuraukset ja osaa neuvotella kompromisseja Idin kanssa. Superego määrittää, mikäli Ego hoitaa hommansa kunnialla kotiin. Se toimii moraalin vartijana, kertoo eron oikean ja väärän välillä. Nämä ovat ihmisen psyyken eri kehitysvaiheita, joiden välillä tulee vallita jonkinlainen tasapaino.

Mikäli henkilöllä on esimerkiksi voimakas Id ja miltei yhtä voimakas Superego, mutta vain pikkuinen, heikko Ego, syntyy mielenkiintoinen soppa. Tällöin Id hirmuisesti tahtoo jotakin tai hirmuisesti reagoi johonkin, esim. himoon tai vihaan, ja Superego välittömästi kertoo mikäli teko oli oikein tai väärin. Kun välissä ei ole pystyvää Egoa, ei Superego kuitenkaan voi muuta kuin katsoa luolahenkilö-Idin temmellystä ja soimaten pudistaa päätään. Tällaisina hetkinä henkilön ajatuksenkulku on kutakuinkin seuraava: Id: Minulla on tarve tehdä näin -> Superego: se on väärin, koska: -> Egon vähäinen ääni: siitä on harmia itselle ja/tai muille -> Id: Teen kuitenkin, koska on tarve NYT. Teon jälkeen Superego potkii päähän, koska Ego oli liian heikko korostamaan väistämätöntä seurausta tarpeeksi ja siten estämään teon.

Tämä on toistuva kaava, sillä ilman Egoa ei Idiä voi saada hallintaan. Koska kyse on mielen kehitysvaiheista, on tämänkaltaista puutetta myöskin vaikea korjata. Voimakas Id saa aikaan sen, että henkilö on oikkujensa orja ja hänen on vaikea suunnata tunteitaan tai olla empaattinen toisia henkilöitä kohtaan. Toisaalla henkilö potee aktiivisen Superegon myötä tästä jatkuvaa syyllisyyttä ja alemmuudentunnetta, mutta on samaan aikaan lähes kykenemätön restauroimaan itseään.

Ainoa ratkaisu on Egon puutteen tiedostaminen ja sen aktiivinen, vähittäinen kehittäminen.

Tilanneraportti

Äiti kutoi minulle villasukat. Ne ovat mustat ja ulottuvat puoleen reiteen. Sopivat kuulemma erinomaisesti röyhelöisen minihameeni kanssa, jonka helma ei ole missään lähelläkään reiden puoliväliä. Se on ihan totta, niin sopivatkin. Tällainen minä olen kai aina ollut. Pikkuisena tyttönä luin Lucky Lukea, ja halusin verkkosukkahousut, kun niillä tanssijattarillakin on. Olin seitsenvuotias. Äiti sanoi että moiset sukat ovat liian kalliita.

Muistatteko vielä Carrolsin ja lastenaterioiden Playmobil-hahmot? Kavereilla oli prinsessa ja palomies, minulla Dracula ja muumio. Muumiolla oli oma sarkofagikin. Kun prinsessa sitten haltioissaan suuteli sankaripalomiestään, Dracula ja muumio suunnittelivat ja nauroivat roistonaurua. Dracula oli pomo, muumio oli apuri.

En koskaan ymmärtänyt vauvanukkeja. Baby Born oli uusi juttu minun lapsuudessani. Jo silloin vauvat olivat mielestäni kummallisia ja luotaantyöntäviä, eikä mielipiteeni ole juurikaan muuttunut. Muilla tytöillä oli kamalan hauskaa syöttäessään ja tuudittaessaan uneen nukkejaan. "Se kakkaa ja itkee, ai kun kiva, pakko saada!" Leikin mieluummin pehmoleluillani Suurta Tulvaa. Arkissani ei ollut ihmisiä.

En ollut kiinnostunut ponikirjoista, tyttökirjoista nyt puhumattakaan. Luin Sinuhe Egyptiläisen kun olin yhdeksän. Jo silloin päätin, että isona aion olla ihan kuin Nefernefernefer. Egyptiläinen kauteni alkoi kun opin lukemaan kuusivuotiaana ja kesti kauan. Tiesin jo varhain, miten ruumiit palsamoitiin.

Muutimme Englantiin kun olin kahdentoista. Siellä ollessani kaikki Suomeen jääneet ystäväni alkoivat meikkaamaan, käymään keikoilla... Minä olin tyttökoulussa solmio kaulassa. Brittiläistiput piipityksineen ja rientoineen eivät minua kiinnostaneet. Tämä oli antiikinkauteni, käytin aikani katsoen Xenaa ja luin kouluni kirjaston jokaisen antiikin mytologiaa käsittelevän kirjan. Luin Iliaan ja Odysseian. Piirsin kuvia ja laadin sukupuita. Kerran tein ambrosiaa viinirypäleistä ja hunajasta, mutta se ei ollut kovin hyvän makuista. Päätin, että kun minusta tulee jumala, aion syödä pihviä.

Palasin yläasteelle Suomeen. Olin ainoa joka pukeutui pitkään takkiin ja korkeakorkoisiin nahkanilkkureihin. Tykästyin myös hakaneuloihin korvissa, raskaisiin silmämeikkeihin ja kiiltäviin pvc-housuihin. Musta raamattu, wiccalaisuus, Anne Rice ja Cradle of Filth. Karkasin öisin ikkunasta ulos, vain kävelläkseni kilometrikaupalla, poltin tupakkaa ja ajattelin. Sosiaalisesti olin ravintoketjun huipulla.

Lukio toi tullessaan vain hyvää. Tutustuin parhaimpaan ystävääni, sen lisäksi tutuksi tuli Milton, Hawthorne, Tennyson, Maupassant, Wilde, Poe ja tietysti rakas Billy S. Kuuntelimme Händelia ghettoblasterilla. Istuimme tuntikausia hämyisissä kahviloissa. Altistuin oopperalle ja herkistyin kirkkotaiteelle. Opin, että elämä on hyvää. Kun elämä sukkaa, se on silti hyvää.

Täytin tammikuussa 22. Olen ehtinyt vierailla kahdeksassatoista maassa, olen nähnyt pyramidit Kairossa, alpit ja Stonehengen. Olen kiivennyt Siinaille. Olen ollut keskiyöllä ruumishuoneella Pariisissa. Olen juonut pussivodkaa Moskovassa ja absinttia Prahassa. Olen yrittänyt opiskella seitsemää kieltä ja lukenut enemmän kirjoja kuin monet lukevat koko elämänsä aikana.

Huomenna aion syödä jäätelöä aamupalaksi.