Tilanneraportti

Äiti kutoi minulle villasukat. Ne ovat mustat ja ulottuvat puoleen reiteen. Sopivat kuulemma erinomaisesti röyhelöisen minihameeni kanssa, jonka helma ei ole missään lähelläkään reiden puoliväliä. Se on ihan totta, niin sopivatkin. Tällainen minä olen kai aina ollut. Pikkuisena tyttönä luin Lucky Lukea, ja halusin verkkosukkahousut, kun niillä tanssijattarillakin on. Olin seitsenvuotias. Äiti sanoi että moiset sukat ovat liian kalliita.

Muistatteko vielä Carrolsin ja lastenaterioiden Playmobil-hahmot? Kavereilla oli prinsessa ja palomies, minulla Dracula ja muumio. Muumiolla oli oma sarkofagikin. Kun prinsessa sitten haltioissaan suuteli sankaripalomiestään, Dracula ja muumio suunnittelivat ja nauroivat roistonaurua. Dracula oli pomo, muumio oli apuri.

En koskaan ymmärtänyt vauvanukkeja. Baby Born oli uusi juttu minun lapsuudessani. Jo silloin vauvat olivat mielestäni kummallisia ja luotaantyöntäviä, eikä mielipiteeni ole juurikaan muuttunut. Muilla tytöillä oli kamalan hauskaa syöttäessään ja tuudittaessaan uneen nukkejaan. "Se kakkaa ja itkee, ai kun kiva, pakko saada!" Leikin mieluummin pehmoleluillani Suurta Tulvaa. Arkissani ei ollut ihmisiä.

En ollut kiinnostunut ponikirjoista, tyttökirjoista nyt puhumattakaan. Luin Sinuhe Egyptiläisen kun olin yhdeksän. Jo silloin päätin, että isona aion olla ihan kuin Nefernefernefer. Egyptiläinen kauteni alkoi kun opin lukemaan kuusivuotiaana ja kesti kauan. Tiesin jo varhain, miten ruumiit palsamoitiin.

Muutimme Englantiin kun olin kahdentoista. Siellä ollessani kaikki Suomeen jääneet ystäväni alkoivat meikkaamaan, käymään keikoilla... Minä olin tyttökoulussa solmio kaulassa. Brittiläistiput piipityksineen ja rientoineen eivät minua kiinnostaneet. Tämä oli antiikinkauteni, käytin aikani katsoen Xenaa ja luin kouluni kirjaston jokaisen antiikin mytologiaa käsittelevän kirjan. Luin Iliaan ja Odysseian. Piirsin kuvia ja laadin sukupuita. Kerran tein ambrosiaa viinirypäleistä ja hunajasta, mutta se ei ollut kovin hyvän makuista. Päätin, että kun minusta tulee jumala, aion syödä pihviä.

Palasin yläasteelle Suomeen. Olin ainoa joka pukeutui pitkään takkiin ja korkeakorkoisiin nahkanilkkureihin. Tykästyin myös hakaneuloihin korvissa, raskaisiin silmämeikkeihin ja kiiltäviin pvc-housuihin. Musta raamattu, wiccalaisuus, Anne Rice ja Cradle of Filth. Karkasin öisin ikkunasta ulos, vain kävelläkseni kilometrikaupalla, poltin tupakkaa ja ajattelin. Sosiaalisesti olin ravintoketjun huipulla.

Lukio toi tullessaan vain hyvää. Tutustuin parhaimpaan ystävääni, sen lisäksi tutuksi tuli Milton, Hawthorne, Tennyson, Maupassant, Wilde, Poe ja tietysti rakas Billy S. Kuuntelimme Händelia ghettoblasterilla. Istuimme tuntikausia hämyisissä kahviloissa. Altistuin oopperalle ja herkistyin kirkkotaiteelle. Opin, että elämä on hyvää. Kun elämä sukkaa, se on silti hyvää.

Täytin tammikuussa 22. Olen ehtinyt vierailla kahdeksassatoista maassa, olen nähnyt pyramidit Kairossa, alpit ja Stonehengen. Olen kiivennyt Siinaille. Olen ollut keskiyöllä ruumishuoneella Pariisissa. Olen juonut pussivodkaa Moskovassa ja absinttia Prahassa. Olen yrittänyt opiskella seitsemää kieltä ja lukenut enemmän kirjoja kuin monet lukevat koko elämänsä aikana.

Huomenna aion syödä jäätelöä aamupalaksi.