Stephen King's Id

Id tahtoo. Se ymmärtää vain oman nautinnon ja on olemassa vain sen vuoksi. Se hallitsee ihmisen primitiivistä puolta. Ego järkeilee ja ohjaa Idiä sen tahtomisessa. Se edustaa ihmisen rationaalista puolta. Se kertoo mitä se voi saada ja mitä ei, se ymmärtää tekojen seuraukset ja osaa neuvotella kompromisseja Idin kanssa. Superego määrittää, mikäli Ego hoitaa hommansa kunnialla kotiin. Se toimii moraalin vartijana, kertoo eron oikean ja väärän välillä. Nämä ovat ihmisen psyyken eri kehitysvaiheita, joiden välillä tulee vallita jonkinlainen tasapaino.

Mikäli henkilöllä on esimerkiksi voimakas Id ja miltei yhtä voimakas Superego, mutta vain pikkuinen, heikko Ego, syntyy mielenkiintoinen soppa. Tällöin Id hirmuisesti tahtoo jotakin tai hirmuisesti reagoi johonkin, esim. himoon tai vihaan, ja Superego välittömästi kertoo mikäli teko oli oikein tai väärin. Kun välissä ei ole pystyvää Egoa, ei Superego kuitenkaan voi muuta kuin katsoa luolahenkilö-Idin temmellystä ja soimaten pudistaa päätään. Tällaisina hetkinä henkilön ajatuksenkulku on kutakuinkin seuraava: Id: Minulla on tarve tehdä näin -> Superego: se on väärin, koska: -> Egon vähäinen ääni: siitä on harmia itselle ja/tai muille -> Id: Teen kuitenkin, koska on tarve NYT. Teon jälkeen Superego potkii päähän, koska Ego oli liian heikko korostamaan väistämätöntä seurausta tarpeeksi ja siten estämään teon.

Tämä on toistuva kaava, sillä ilman Egoa ei Idiä voi saada hallintaan. Koska kyse on mielen kehitysvaiheista, on tämänkaltaista puutetta myöskin vaikea korjata. Voimakas Id saa aikaan sen, että henkilö on oikkujensa orja ja hänen on vaikea suunnata tunteitaan tai olla empaattinen toisia henkilöitä kohtaan. Toisaalla henkilö potee aktiivisen Superegon myötä tästä jatkuvaa syyllisyyttä ja alemmuudentunnetta, mutta on samaan aikaan lähes kykenemätön restauroimaan itseään.

Ainoa ratkaisu on Egon puutteen tiedostaminen ja sen aktiivinen, vähittäinen kehittäminen.